Mietin tässä omaa elämääni. Ilman kahta mahtavaa välivuotta takanani en varmastikaan olisi löytänyt sille alalle, jossa juuri nyt olen. Lukion jälkeen vain harvoilla on selvillä se joksi "haluaa isona tulla". Välivuosi on täydellinen mahdollisuus selvittää mitä oikeasti haluaa. Ymmärrän toki, että työikää pitäisi pidentää mutta mites pidennät, kun töitä ei löydy?
Sitten noista pääsykokeista. Onneksi niitä ei olla poistamassa kokonaan. Tuntuu hurjalta, että lääkäreiksi tai opettajiksi pääsee ihmisiä, joilla ei ole alalle tarvittavia ominaisuuksia. Olen aina ollut sitä mieltä, että seitsemän L:n ylioppilaat toki voivat olla fiksuja, mutta eivät hekään kaikkea osaa. Tässä ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että hyvät pärjäävät ja huonot jäävät maan rakoon. Ei olisi tällä hetkellä C:n papereilla juhlimista, kuten tämäkin neiti aikoinaan kirjoitti.
Täytyy vain kiittää, että itse pääsin yliopistoon pääsykokeiden kautta, vaikka ne silloin aikoinaan ärsyttivätkin. Pääsykokeiden jälkeen monelle tulee olo, että oikeasti on saavuttanut jotain. Ala, johon tuntuu lähes mahdottomalta päästä avautuukin ja monelle tulee olo, että juuri sinut on valittu alalle, koska olet pätevä. Toki ylioppilaskirjoituksetkin on loistava saavutus, mutta monelle ne ovat vain pelkkää pakkopullaa.
Odotan mielenkiinnolla tulevia puheviestijöitä ja niitä seitsemän L:n oppilaita, jotka osaavat jo kaiken.
Onnea vaan professorelle ja lehtoreille!
