Kiire on viime aikoina ollut lempisanani. Mutta tätähän minä halusin.
Maisemani vaihtui huhtikuun alkupuolella ja on ollut tottumista. Kun Jyväskylän kaduilla saa kulkea rauhassa ja samoihin naamoihin törmää aina kävelykadulla, niin tuolla pääkaupungin seudulla sitä pelkoa ei ole. Ei auta, että päätät kävelyreittisi etukäteen, vaan aina joku edessä. Inhottavaa, mutta samalla niin pirun siistiä.
Vuoden 2007 jälkeen jäin outona lintuna kaipaamaan Helsingin vilskettä, joten eikai ollut yllätys, että sinne vielä joku päivä palaan. Voin kyllä myöntää, että nautin nyt suunnattomasti jokaisesta työpäivästä, kun aamukävelyni suuntautuu Espan puiston läpi. Kesällä, aamun sarastaessa, fiilis on varmaan vieläkin hienompi.
Vaikka viime vuodet Jyväskylässä ovat olleet mahtavia, enkä vaihtaisi niitä mistään hinnasta pois, niin silti aina Helsinkiin palatessa tuntuu, että olen jollain tapaa kotona. Olihan muutaman vuoden takainen Helsingin keikka ensimmäinen itsenäistymisreissuni, josta takataskuuni jäi vain positiivisia muistoja.
Tuleva syksy on vielä auki. Joko palaan Keski-Suomeen tai kaikki tavarani haetaan isolla autolla Helsinkiin. Eletään nyt kuitenkin ensin tämä kesä ja nautitaan pääkaupungin menosta.
Aika näyttää. Kumpi tahansa kaupunki on loppuen lopuksi erittäin positiivinen vaihtoehto.
