Naisen itsetunto.

Olen tunnettu siitä, että eksyn jos jonkinlaisten tosi-tv-sarjojen pariin. Surffaillessani ruutu.fi-palvelussa käsiini osui ennakkojakso sarjasta  Kauneusklinikka Tiina Jylhä.

Jakso tarjosikin oikein mielenkiintoista viihdettä ja ruokkii varmasti viihdenälkäiset katsojat, mutta olen silti järkyttynyt.

Me suomalaiset olemme sekaisin.

Tuntuu hurjalta, että yhteiskuntamme on suuntaamassa ajatusmaailmaan, että kauneusleikkaukset ja hoidot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Nuoret tytöt haluavat rintojen kohotuksen parantaakseen itsetuntoaan ja saadakseen enemmän huomiota miespuolisilta henkilöiltä. Enää ei riitä, että rintoja kohotetaan, vaan täytettä tungetaan  myös alleihin tai jopa sormien väleihin.

Minusta kun tuntuu, että kauneusleikkaukset ovat enemmänkin tulipalojen sammuttelua kuin ehkäisyä, mutta sehän tuntuu olevan tänä päivänä muodissa lähes jokaisessa asiassa.

On surullista, että monen naisen itsetunto on liiankin kiinnyksissä siihen, kuinka paljon saa huomiota miespuolisilta henkilöiltä. Pohdinkin pitkään mielessäni, että ovatko miehet todellakin suurin ja merkittävin keino naisen itsetunnon kohotukseen? Kun katsoo ympärilleen, niin totuus näyttää juurikin näin karulta.

Mitä me sitten enää mahdamme sille ajatusmallille, että nainen on onnistunut elämässään, jos 50-vuotiaana kulkee rypyttömänä ja rasvattomana? Jotain olisi kuitenkin tehtävä sille, että 15-vuotiaat itkevät vanhemmilleen rumuuttaan ja sitä, ettei kukaan mies koskaan halua häntä. 0-koon mallit ovat ihanteita, johon jokainen pyrkii ja naisellisuus on kadoksissa.

Kyllähän sitä itsekin tulee vietettyä tunteja peilin edessä ja huolehdittua ulkonäöstä mutta uskallan väittää, että oma itsetuntoni ei rakennu miesten kehujen varaan. Jos näin kävisi, olisin todella vihainen itselleni.

Eikai tässä silti auta kuin heittää hanskat tiskiin. Lähes yksinhän tässä lopulta taistellaan.

Koukussa paratiisiin.

Ei olisi pitänyt avata televisiota pari viikko sitten.

Paratiisihan sieltä alkoi ja koukussa oltiin, samantien.

Thaimaan vaihdon jälkeen minulla oli pitkään olo, että Suomessa on hyvä olla ja ainakaan Thaimaahan ei vähään aikaan tarvitse lähteä. Vaikka vaihtoni oli uskomattoman ihana niin silti pidempään ulkomailla majailemisen jälkeen Suomeen on aina kiva palata. Hanavettä ja Suomen puhtautta ei voita mikään.

Eniten ilonpilkahduksia muistuu mieleen thaimaalaisesta kulttuurista. Iloiset ihmiset ja positiivinen suhtautuminen elämään ovat edelleen mielessäni. Tinkimisen kulttuuri ja erilaiset ruokalajitkaan eivät enää tunnu vierailta. Pienen pienet vinkit poliisien välttämiseen ja parhaat menomestat eivät nekään ole unohtuneet.

Nyt se Thaimaan kuume on noussut pahasti päälle ja syytän siitä täysin Subin Paratiisia. Ruskettuneet sukellusoppaat ja tutut maisemat aiheuttavat uskomattoman kaipuun Phuketin saarelle. Olenkin tässä huvikseni miettinyt, että jos Raya Divers ei olisi sukellusfirma ja jos olisin tippaakaan kiinnostunut sukelluksesta, niin pieni harjoittelujakso yrityksen palveluksessa ei olisi ollenkaan pahasta.

Olisiko teillä käyttöä puheviestijälle? Tuskin.

Ehkä kuitenkin päädyn säästämään rahaa Thaimaan reissua varten ja suuntaan saarelle ihan vain lomailun merkeissä.Ei tuo sukellushomma ole kuitenkaan ihan oma juttuni.

Kyllä minä sinne vielä kuitenkin palaan. Se on varma asia se.