Meidän New York -taktiikkamme ei ollut bongailla ja jahdata nähtävyyksiä, vaan kokea tunnelmaa ja nauttia elämästä. New York on kyllä sellainen paikka, jossa kaikki muu unohtuu. Onnistuin viikossa unohtamaan kaikki työtehtäviin ja työnhakuun liittyvät asiat.
No mitä me siellä sitten tehtiin?
Heti ekanahan me törmättiin metrossa tanssiviin breikkaripoikiin, joiden taidonnäytettä voit ihailla tässä. Myönnän kyllä hattu kädessä, että kun nämä pojat saapuivat metroon huutaen ja laulaen, niin tämä tyttö otti laukusta kiinni. Kyllähän sitä sitten lopussa tajusi, että kyseessä olikin aivan ihanat ja harmittomat breikkaajat, jotka ovat uskomattoman taitavia omassa lajissaan. Teeppä itse perässä täpötäydessä metrossa:
Toinen mieleenpainuva kokemus oli pieni seikkailu itä-Harlemiin. Vaikka Harlem on nykyisin paljon turvallisempi paikka kuin joskus aikoinaan, niin kyllä vitivalkoiselle suomalaisneidolle tuli hetkittäin olo, että olen täysin väärässä paikassa. Pienet minisortsini ja korkeat sandaalit eivät oikein kuuluneet katukuvaan.
Lopulta löysimme oikeaan metroon ja suunnistimme tällä kertaan Harlemin länsiosaan, kuuluisaan Apollo Teatteriin, jossa koimme mahtavan Amateur Night -illan. Ei olisi minusta siihen, että porukat buuavat minut lavalta, sillä niinhän siinä omassa tapauksessani kävisi.
Kävipäs myös niin mukavasti, että kamera jäi kotiin. Toisaalta tuo pieni unohdus oli loppuen loistava sattuma. Sen sijaan, että olisimme tallanneet vain kamera kädessä paikasta toiseen, niin keskityimmekin nauttimaan tunnelmasta ja parantamaan maailmaa.
Instagramista löytyy muutamat kuvat, ja ne riittäkööt muistoksi. Tärkeimmät ovat edelleen mielessä ja etenkin sydämessä.
Loppuen lopuks lomareissuista on aina hankala kertoa muille. Sen voin kuitenkin kertoa, että pirun mahtavaa siellä on, ja takaisin on mentävä!
