Tuntuu, että jokainen kirjoitus tulisi aloittaa lausahduksella siitä, kuinka kauan edellisestä kirjoituksesta taas on. Teen kuitenkin poikkeuksen ja skippaan jonninjoutavat lorinat.
Aika usein olen kesän jälkeen todennut, etten ehtinyt tekemään lähes puoliakaan niitä asioita, joita todellisuudessa halusin. New Yorkissa kävimme muutaman viinilasillisen jälkeen rakkaan ystäväni Annan kanssa syvällisen keskustelun siitä, että kaikki elämässä lähtee sinusta itsestäsi. Jos haluat tehdä asioita, ei kukaan muu niitä puolestasikaan tee.
Niinpä otin ohjeesta vaarin ja kesä on tuonut uskomattomia muistoja!
Näin jälkikäteen muistellessa mieleeni palaa vain festariheilumiset ja uusi työ. Tarkemmin ajateltuna muistelen ihania kesäisiä juoksulenkkejä maailmanparannushengessä, piknikkiä kesäillassa, illallista taivaan alla, juhannusta rajavyöhykkeellä, unohtumatonta syntymäpäivää, kummipojan Töölö-päivää ja kaikkia niitä ihania hetkiä ystävien seurassa. Tänä kesänä on jauhettu ja katseltu maisemia.. :P
Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa. Jätin taakseni mahtavat työkaverit ja työympäristön, enkä olisi voinut toivoa parempaa oppimisympäristöä ensimmäisille työvuosilleni. Muutos pelottaa aina, mutta usein turhaan. Niin se kävi tässäkin tapauksessa. Ihmiset ovat ihania myös uudessa työpaikassani ja roisi huumori kukoistaa. Olen tullut siihen tulokseen, että loppuen lopuksi sulautuminen uuteen ympäristöön lähtee aina itsestäsi ja asennoitumisestasi. Ihmiset ovat loppuen lopuksi samanlaisia joka puolella :)
Olemme ystävien kanssa keskustelleet paljon ensimmäisistä työvuosista, ja siitä mitä kaikkea nuo vuodet ovat opettaneet. Aloittelevalle nuorelle työläiselle haastavinta taitaa olla oman osaamisen tunnistaminen. Mitä minä lopulta osaan vai osaanko mitään? Tuo tutkiskelu vaatii aikaa ja usein jopa uuden kokeileminen auttaa. Silloin sitä huomaa mitä todellisuudessa osaakaan. Näin se on tainnut käydä itsellenikin.
No mitäpä sitten syksyllä. Yllättäen kuntoilu on tullut takaisin lievästi hauskaa pidetyn kesän jäljiltä. Tiukkaa tekee, kun koko suku on laihdutuskuurilla tammikuisten häiden takia. Helpolla ei tämä kälykään pääse, kun mekkoon on mahduttava.
Päätimme myös, että tänä syksynä pimeys ei meitä lannista. Tehdään kivoja juttuja ja nautitaan elämästä. Kuten ihana vaaleatukkainen ystäväni viikonloppuna sanoi "Mitä me tekisimmekään ilman toisiamme?" :)
Sanoppa muuta - emme mitään.
