Jälleen kerran sitä huomaa miten hienosti aikaa voi kuluttaa, kun töissä sattuu olemaan himpun verran tylsää.
Horoskoopit ne sitten vasta ajan saa kulumaan.
Joskin koskaan en ole niihin luottanut.
Enkä muuten tiedä, että luotanko tämän pienen seikkailuretkeni jälkeenkään. Mutta pieni itsetutkistelu ja hauskanpito tähtikarttojen äärellä ei ole silloin tällöin pahasta. Suosittelen.
Minäpä päätin ottaa oman ja hieman ehkä myös kavereideni horoskoopit syyniin. Halusin todellakin tietää, että sopiiko luonteeni ollenkaan omaan tähtimerkkiini.
Niin valitettavaa kuin se onkin, olen tosiaankin leijona kaikessa hienoudessaan, mutta myös kauheudessaan.
Tässäpä muutamia poimintoja:
Leijona on lujatahtoinen ja päätettyään saada jotain, hän tavoittelee päämääräänsä sinnikkäästi.
Myönnetään.
Leijonalla on vakaat mielipiteet useimmista asioista ja hän ilmaisee ne hyvin äänekkäästi. Leijona käyttäytyy synnynnäisen ylväästi, ja hän kuulostaa aina siltä, että tietää mistä puhuu - silloinkin kun ei tiedä!
Valitettavasti.
Leijona osaa olla suvaitsevainen, lämpöä ja iloa levittävä ihminen ja rakkauselämässään Leijona on maailman ihanin ja huomaavaisin kumppani, joka osaa kannustaa ja tukea puolisoaan sekä sanoin että teoin.
Kerrankin jotain hyvää.
Leijona haluaa tuntea elävänsä koko ajan täysillä, ja jos elämä muuttuu liian arkiseksi ja yksitoikkoiseksi, hän ryhtyy vastatoimiin.
Myönnetään.
Tuossa vain muutamia poimintoja. Iltapäivän saa ainakin kulutettua hauskasti, kun horoskoopit kertovat suoraan kuka ja millainen kumppani olisi sinulle paras ja kenen kanssa sinun ei tulisi solmia suhteita.
Mielenkiintoista mutta kuinkahan hyvin pitää paikkansa?
Vaikka järkytyin lukiessani omia horoskooppejani, niin onneksi ongelmia näyttää olevan myös muillakin tähtimerkeillä. Joissakin kun varoitetaan, että esimerkiksi pettäminen saattaa olla yleistä ja jotkut merkit kärsivät sitoutumiskammosta. Osalle saattaa myös puhjeta enemmän tauteja kuin muille merkeille. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka virtsaputken tulehdus ja kilpirauhataudit. Voi teitä.
Uskokoon ken tahtoo, mutta hauskaa näiden parissa ainakin on!
Tässä vielä linkit. Tutkiskeleppa omaasi.
http://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope/sign/
http://astro.saaganet.org/astromap.php
tiistai 27. heinäkuuta 2010
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Palaute, kritiikki, arvostelu vai haukkuminen?
Olen joskus kuullut sanottavan, että suomalaiset ovat ujoa kansaa.
Sen pystyn kyllä viime vuosien perusteella toteamaan, että ujoja tosiaan kasvokkaisviestinnässä olemmekin mutta teknologiavälitteisesti asia onkin sitten aivan eri juttu.
Eteeni on tullut viime viikkojen aikana useita tapahtumia, joissa aikuiset ihmiset haukkuvat toisia törkeästi teknologiavälitteisesti. Joissakin tapauksissa kyse saattaa olla peräti kunnian loukkauksesta.
Ihmettelen välillä tätä varsinkin aikuisten ihmisten toimintaa. Sähköpostitse kirjoitetaan törkeyksiä ja suoranaisia valheita levitetään kaiken kansan tietoisuuteen.
Netin kautta tehnyt kärkkäät kirjoitukset tuppaavat aina jäämään mukavasti muistiin. Sähköpostikirjoituksetkin jäävät arkistoihin ja facebookin status-päivitykset kumpuavat kaiken kansan nähtäville, varsinkin kun profiili on vielä mukavasti kaikille avoin.
On muistettava se, että ihmiset näkevät aina asiat hyvinkin subjektiivisesti ja toisen sijaan osataan harvoin astua. Jokaisella saa ja pitääkin olla mielipiteensä, mutta niiden julki tuomista ja erityisesti sävyä kannattaakin pohtia tarkkaan. Asioiden todellista tietopohjaa ei välttämättä tiedetä, kun asia on kulkeutunut korvasta korvaan rikkinäisen puhelimen tavoin.
Totuus on se, että etenkin facebookin kautta virheellinen tieto saattaa kantautua satojenkin ihmisten korviin ja tämä puskaradio-efekti ei helpolla pysähdy. Suomalaiset kun tuntuvat muutenkin muodostavan negativiisia ennakkokäsityksiä ihmisistä vähän liiankin helpolla.
On harmittavaa, että varsinkin aikuiset käyttävät yllättävän paljon sähköpostia ja facebookia toisen ihmisen mollaamiseen. Kun on kyse oikeasti isoista asioista ja ongelmista, niin silloin kasvokkaisviestintää ei pysty päihittämään juuri mitenkään. Teknologian avulla kun tunteita ja kirjoituksen todellista sävyä on hankala arvioida ja puhdas argumetointi ja rakentava kritiikki jää usein yllättävän vähäiseksi.
Niinpä kannattaakin miettiä onko toiselle kirjoittamasi asia palautetta, rakentavaa kritiikkiä, puhdasta arvostelua vai kenties jopa törkeää haukkumista?
Näillä kaikilla on eronsa ja kaikista kannat vastuun.
Kirjoitus on puolustuspuheenvuoro kaikille niille tutuille, jotka ovat viime aikoina joutuneet typerien asiattomuuksien uhreiksi.
Sen pystyn kyllä viime vuosien perusteella toteamaan, että ujoja tosiaan kasvokkaisviestinnässä olemmekin mutta teknologiavälitteisesti asia onkin sitten aivan eri juttu.
Eteeni on tullut viime viikkojen aikana useita tapahtumia, joissa aikuiset ihmiset haukkuvat toisia törkeästi teknologiavälitteisesti. Joissakin tapauksissa kyse saattaa olla peräti kunnian loukkauksesta.
Ihmettelen välillä tätä varsinkin aikuisten ihmisten toimintaa. Sähköpostitse kirjoitetaan törkeyksiä ja suoranaisia valheita levitetään kaiken kansan tietoisuuteen.
Netin kautta tehnyt kärkkäät kirjoitukset tuppaavat aina jäämään mukavasti muistiin. Sähköpostikirjoituksetkin jäävät arkistoihin ja facebookin status-päivitykset kumpuavat kaiken kansan nähtäville, varsinkin kun profiili on vielä mukavasti kaikille avoin.
On muistettava se, että ihmiset näkevät aina asiat hyvinkin subjektiivisesti ja toisen sijaan osataan harvoin astua. Jokaisella saa ja pitääkin olla mielipiteensä, mutta niiden julki tuomista ja erityisesti sävyä kannattaakin pohtia tarkkaan. Asioiden todellista tietopohjaa ei välttämättä tiedetä, kun asia on kulkeutunut korvasta korvaan rikkinäisen puhelimen tavoin.
Totuus on se, että etenkin facebookin kautta virheellinen tieto saattaa kantautua satojenkin ihmisten korviin ja tämä puskaradio-efekti ei helpolla pysähdy. Suomalaiset kun tuntuvat muutenkin muodostavan negativiisia ennakkokäsityksiä ihmisistä vähän liiankin helpolla.
On harmittavaa, että varsinkin aikuiset käyttävät yllättävän paljon sähköpostia ja facebookia toisen ihmisen mollaamiseen. Kun on kyse oikeasti isoista asioista ja ongelmista, niin silloin kasvokkaisviestintää ei pysty päihittämään juuri mitenkään. Teknologian avulla kun tunteita ja kirjoituksen todellista sävyä on hankala arvioida ja puhdas argumetointi ja rakentava kritiikki jää usein yllättävän vähäiseksi.
Niinpä kannattaakin miettiä onko toiselle kirjoittamasi asia palautetta, rakentavaa kritiikkiä, puhdasta arvostelua vai kenties jopa törkeää haukkumista?
Näillä kaikilla on eronsa ja kaikista kannat vastuun.
Kirjoitus on puolustuspuheenvuoro kaikille niille tutuille, jotka ovat viime aikoina joutuneet typerien asiattomuuksien uhreiksi.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Kiitos myös sinulle aurinko.
Veikkaan, että monet ovat kierineet viime päivinä pienessä ristiriitaisuuden tunteessa.
Eihän sitä nyt saa valittaa, kun aurinko paistaa koko ajan ja kesä on parhaimmillaan. Vai saako sittenkin? Lueskelin tuossa meteorologi Miina Mannisen haastattelua, ja hän mainitsikin hyvin, ettei hän saa eikä halua ottaa kantaa sääennustuksissaan. Toisille kun helle on nautinto ja toisille täysi helvetti.
Myönnetään, että ennen kuuluin jälkimmäiseen. Enhän minä sitä muille myöntänyt kun muut hyppivät ilosta auringon paisteessa. Itse kuitenkin tanssahtelin sadetanssia nurmikolla ja toivoin kylmempiä kelejä. Välillä tanssituokiot tuottivat jopa tulosta ;)
Mutta toista se on nykyisin.
Pieni reissuni Thaimaan auringon alle sai pääni muuttumaan. Ilmoitanpahan samalla, että niin muuten muuttui ihonikin. Tämä tyttö kun ennen paloi jo huhtikuun lopussa ja loppukesästä sai jonkin näköisiä rusketusraitoja oikein etsimällä etsiä. Ihoni taitaa kyllä olla muuttunut, kun tänäänkin paistattelin auringon alla 5 tuntia, eikä palamisesta näy jälkeäkään. Aurinkorasvaakaan en koskenut mutta äidin iloksi sanottakoon nyt vaikka, että kyllä minä sitä lisäilin, niinpä niin..
Niinpä kaikille helteen vihaajille ilmoitankin, että minä nautin. Todellakin nautin.
Vuodenajoista syksy on edelleen suosikkini mutta kesä on kivunnut lähestulkoon jaetulle ykkösijalle. On ihanaa, kun ihmiset ovat hyvällä tuulella ja ruoho kasvaa (...pahoitteluni golfkannanotosta)!
Ainut miinus tässä kelissä on se, että osa naisista kuvittelee, että helle antaa luvan pukeutua eeerittäin vähäisiin vaatteisiin. Terassilla istuessa sitä näkee jos jonkinmoista viristystä. Kiiltävät mikrosortsit, joissa pakarat vilkkuu amerikan malliin ja tiukka toppi, eivät välttämättä ole Lappeenrannan satamaan soveliaita. Varsinkin kun takapuoli ihan oikesti vilkkui ja koko terassi tuijotti jostain syystä naisen perään. Jokainen kuitenkin tallatkoon tavallaan.
Kerronpa loppuun vielä pienen kevennyksen..
Meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun uusien ovien asentajat istahtivat kanssamme takapihalle kahville. 56-vuotias äitini lohkaisi jahdatessaan pöydässä olevia ötököitä, että; mistä näitä mulkkuja oikein tulee? Aika ronskia kieltä meidän äipältä mutta tyttärellä oli ainakin hauskaa, kun raksamiehilläkin kahvi meinasi luiskahtaa väärään kurkkuun ;)
Hauskaa kesää!
Eihän sitä nyt saa valittaa, kun aurinko paistaa koko ajan ja kesä on parhaimmillaan. Vai saako sittenkin? Lueskelin tuossa meteorologi Miina Mannisen haastattelua, ja hän mainitsikin hyvin, ettei hän saa eikä halua ottaa kantaa sääennustuksissaan. Toisille kun helle on nautinto ja toisille täysi helvetti.
Myönnetään, että ennen kuuluin jälkimmäiseen. Enhän minä sitä muille myöntänyt kun muut hyppivät ilosta auringon paisteessa. Itse kuitenkin tanssahtelin sadetanssia nurmikolla ja toivoin kylmempiä kelejä. Välillä tanssituokiot tuottivat jopa tulosta ;)
Mutta toista se on nykyisin.
Pieni reissuni Thaimaan auringon alle sai pääni muuttumaan. Ilmoitanpahan samalla, että niin muuten muuttui ihonikin. Tämä tyttö kun ennen paloi jo huhtikuun lopussa ja loppukesästä sai jonkin näköisiä rusketusraitoja oikein etsimällä etsiä. Ihoni taitaa kyllä olla muuttunut, kun tänäänkin paistattelin auringon alla 5 tuntia, eikä palamisesta näy jälkeäkään. Aurinkorasvaakaan en koskenut mutta äidin iloksi sanottakoon nyt vaikka, että kyllä minä sitä lisäilin, niinpä niin..
Niinpä kaikille helteen vihaajille ilmoitankin, että minä nautin. Todellakin nautin.
Vuodenajoista syksy on edelleen suosikkini mutta kesä on kivunnut lähestulkoon jaetulle ykkösijalle. On ihanaa, kun ihmiset ovat hyvällä tuulella ja ruoho kasvaa (...pahoitteluni golfkannanotosta)!
Ainut miinus tässä kelissä on se, että osa naisista kuvittelee, että helle antaa luvan pukeutua eeerittäin vähäisiin vaatteisiin. Terassilla istuessa sitä näkee jos jonkinmoista viristystä. Kiiltävät mikrosortsit, joissa pakarat vilkkuu amerikan malliin ja tiukka toppi, eivät välttämättä ole Lappeenrannan satamaan soveliaita. Varsinkin kun takapuoli ihan oikesti vilkkui ja koko terassi tuijotti jostain syystä naisen perään. Jokainen kuitenkin tallatkoon tavallaan.
Kerronpa loppuun vielä pienen kevennyksen..
Meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun uusien ovien asentajat istahtivat kanssamme takapihalle kahville. 56-vuotias äitini lohkaisi jahdatessaan pöydässä olevia ötököitä, että; mistä näitä mulkkuja oikein tulee? Aika ronskia kieltä meidän äipältä mutta tyttärellä oli ainakin hauskaa, kun raksamiehilläkin kahvi meinasi luiskahtaa väärään kurkkuun ;)
Hauskaa kesää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)