Arkimasennus.

Tuntuu, että koko alkukesän olen mennyt ja tullut menoja  on ollut menojen perään. Fiilis on kuitenkin ollut loistava! Töissä on jaksanut ahertaa ja liikuntakin on maistunut. 

Sitten tulee se Juhannus ja kun tajuaa, että apua kesä on jo näin pitkällä.

Jälleen kerran Juhannus sujui mahtavassa seurassa, ja erityisesti rennolla meiningillä. Mitään muuta tämä tyttö ei Juhannukselta kaipaakaan. Kun asustelee yksin, tottuu siihen, että telkkari tai radio on äänilähteenä, eikä sitä seuraa kaikkina iltoina edes kaipaakaan. 

Mutta nyt, kun vietät neljä päivää ison joukon ympäröimänä, iskee kehiin arkimasennus.

Pistän tämänkertaisen arkimasennuksen myös väsymyksen piikkiin. Ei tuolla Ylöjärven suunnalla täysiä tunteja tullut nukuttua, mutta sellaista sen Juhannuksena tulee ollakin, ainakin vielä tässä iässä.

Tämän rasittavan arkimasennuksen seurauksena mietin myös loppukesää ja suunnitelmia. Suurimmalle osalle viikonlopuista löytyy jo tekemistä, ja sepä tässä ehkä vähän ahistaakin. Extemporee reissuille ei taida kauheasti jäädä aikaa.

No, onneksi kohta on joulu (niin ne jouluttajat sanoisivat!)

Tänäkin vuonna olympialaisten voittaja jäi selvittämättä.

Ennakkoasenteista.

Kirjoittelin tuossa graduani, jossa viimeistelin kappaletta ennakkoasenteista ja -luuloista. Päätinkin alkaa muistella muutamia tilanteita, joissa ennakkoasenteeni ja luuloni on kuopattu täysin.

Hauskaa muisteltavaa.

Aloittaessa opiskeluni yksi opiskelutovereistani oli täydellinen vastakohta minulle. "Liian kultturelli" mietin itsekseni ja ajattelin samalla, että tuon kanssa en tule olemaan tekemissä. Lopulta tutustuimme ja huomasimme, että meillähän on loppuen lopuksi aikaa hauskaakin yhdessä. Mielenkiintoista tässä on se, että ystäväni ajatteli minusta täysin samalla lailla. Tällä hetkellä näemme lähes viikottain.

Istuin muutama viikko sitten bussissa Kirkkonummelta Helsinkiin, päivä sattui olemaan school's out. Bussiin hyppäsi kaksi nuorta teiniä, joilla oli selässään reput, joissa oli selvästikin paljon tavaraa. Mietin tietenkin, että pojat ovat matkalla Hietsuun illan viettoon. Toinen pojista otti repun syliinsä ja alkoi kaivaa jotain. Uskoin, että poika kaivaa repustaan alkoholia ja hetken jopa mietin, että miten hän tässä kehtaa, kun olimme vielä bussin etuosassa. Kaiken tämän jälkeen poika kaivoikin esiin raamatun ja alkoi ympyröidä ja alleviivata tärkeitä asioita. Halleluja mikä järkytys ja opetus ennakkoluuloista.

Vuonna 2006 asuin Kalliossa ja olin matkalla kuntosalille. Näin jo kauempaa, kuinka erittäin sottaisen näköinen mies seisoi tien laidalla. Miehellä oli pitkä harmaa parta ja päällänsä epämääräisen näköinen takki. Mietin hetken, että vaihdan toiselle puolelle tietä, mutta keräsin rohkeuteni. Saapuessani miehen kohdalle vilkasin häntä nopeasti. Mieshän oli kukaan muukaan kuin Vesa Vierikko.


Ennakkoasenteeni porvareiden ja pöyhistelöiden lajista nimeltään golf onkin sitten ihan oma tarinansa...