Pääisin omaksi onnekseni kuuntelemaan mielenkiintoisia puhujia työpaikan seminaarissa. Yksi puhujista mainitsi sukupolvien muutoksiin liittyvän termin diginatiivi, joka ei sittemmin ole kadonnut mielestäni.
Koska termi painui niin syvälle mieleeni, olen tässä viime aikoina selvittänyt termin syvällisyyttä vähän enemmän. Löysin mielenkiintoisen Foresightin tutkimuksen, jossa kerrotaan siitä millaisia nykynuoret/ aikuiset ovat työelämässä, ja kuinka työmaailma on murroksessa uuden sukupolven myötä.
Tässä muutamia otteita:
"Erityisen ahdistavaksi asian saattavat kokea vanhemmat työntekijät, joille viestinnän välineiden moninaisuus ei ole normi ja joiden hallitsemat perinteiset viestinnän standardit menettävät asemaansa."
Turhauttavaa nykynuorelle työelämässä voi olla nimenomaan juuri se, että organisaatiolla on tarjota hyviä välineitä viestinnän ja vuorovaikutuksen lisäämiseen, mutta niiden käyttö ei ole yleistä tai itsestään selvää. Usein sisäisissä tutkimuksissa alleviivataan viestinnän ja vuorovaikutuksen lisäämistä ja tehostamista. Monet ajattelevatkin, että yksi keino siihen on nimenomaan kasvokkaisviestinnän lisääminen. Diginatiiville kun viestintä ja vuorovaikutus on paljon muutakin ; chatti-ohjelmien, skypen tai erilaisten keskustelupalstojen hyödyntäminen organisaation sisällä on myös vuorovaikutusta - teknologiavälitteistä vuorovaikutusta.
"On puhuttu pullamössösukupolvesta, on epäilty nuoremman väen työkykyä ja asennetta. Nyt kysymys ja huoli saattaa tosin olla päinvastainen: ovatko nuoret parempia kuin me? Pärjäämmekö me heille? "
Tuo pullamössösukupolvi on kyllä varsin tuttu maininta myös minulle. Tutkimuksessa nostetaan esille kysymys siitä, että olemmeko me nykynuoret parempia kuin vanhemmat. Vastaukseni on ehdoton ei. Mielestäni vastakkainasettelu nuorten ja vanhempien välillä ei ole oikea ratkaisu, vaan se että työpaikalla käytetään kaikkien vahvuuksia. Vanhemmat työntekijät hallitsevat ehkä paremmin perinteiset mediat ja nuoret taas uudet. Mikä onkaan parempi soppa kuin yhdistää nämä molemmat? Siinä on mielestäni avain toimivaan työskentelyyn. Ja sitä paitsi, nuoret innokkaat työntekijät varmasti opastavat mielellään vanhempia, diginaatiivien syvin olemushan on tiedon jakaminen.
"Nettisukupolvessa on kysymys laajemmasta ilmiöstä kuin sukupolvesta, jota yhdistää biologinen ikä. Kyse on internetin tuomista uusista käytännöistä, joiden hallinta on osin sukupolvisidonnaista. Työelämään vasta astuvan ja siellä jo toimivan koulutetun ja osaavan työvoiman panoksesta ovat huolissaan muiden muassa yritysjohtajat, jotka eivät tunne näitä muutoksia."
Aivan. Miten muutoksia sitten saadaan aikaan, jos sukupuolten välinen digi-kuilu on valtava. Siinäpä riittää haastetta ja sehän nykyisestä työelämästä vasta mielenkiintoisen tekeekin. En nyt kuitenkaan olisi kovinkaan huolissani tästä uudesta pullamössösukupolvesta; osaajia löytyy, mutta yhteistyöllä saavutetaan parhaat tulokset. On kuitenkin pidettävä mielessä myös se, että diginaativillakin aktiivisuus ja kiinnostus lähtee omasta itsestään - kaikki nykynuoret eivät kuulu tähän kategoriaan.
Jos haluat tutustua kyseiseen tutkimukseen lisää, niin tässä linkki:
http://www.foresight.fi/wp-content/uploads/2009/12/Diginatiivit.pdf
Suosittelen lämpimästi :)
