Joulu saa yleensä mielen rauhalliseksi ja osittain ehkä jopa haikeaksi?
Viime vuonna minun Jouluni oli täysin erilainen.
Aattoaamun makasimme Ko Lipellä Thaimaan auringon alla ja iltaa vietettiin rannalla syöden värivalojen loisteessa. Loppuilta vierähti riippukeinussa kirjan parissa ja joululahjoja ei vaihdettu, mutta ei niitä kaivannutkaan. Vaikka silloin se tuntui oudolta, niin näin jälkikäteen en vaihtaisi sitäkään Joulua pois kokemuksistani.
Tämä Joulu vierähtää päinvastaisessa, lumisissa ja kylmissä oloissa perheen parissa.
Vaihtelu virkistää, niinhän sitä kerrotaan.
Ihanaa ja rauhaisaa Joulua kaikille!
perjantai 24. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
the sosiaalinen verkko.
On se tullut tässä 24 vuoden aikana huomattua, että naiset ottavat asiat joskus pikkuisen liian tunteella. Toisaalta kuka tai mikä määrää sen vakion, että mikä on oikea tunteiden määrä suhtautuessa tiettyihin asioihin?
Tunteet kuitenkin heräsivät. Tällä kertaa ne herätti elokuva nimeltä The Social Network.
Elokuvan katsomisen jälkeen istuin 10 minuuttia paikallani ja tuijotin hiljaa selaimeni sinivalkoista välilehteä. Tuntuu hullulta, että yksi mies on keksinyt tuon kaiken. Hän on saanut aikaan työkalun, joka kuuluu meidän kaikkien arkipäiviin. Sairasta, addiktoivaa mutta niin hemmetin mielenkiintoista.
Ei voi sanoa muuta kuin: well done Marc Zuckerberg!
Tietenkin itse elokuvaan kaikkien tulee suhtautua kriittisesti. Elokuva on vain tarinan kerrontaa, ja se kuinka suuri osa elokuvasta perustuu tosiasioihin jää monelle ikuiseksi arvoitukseksi. On kuitenkin hauska leikitellä ajatuksella, että Zuckerbergin elämä on mennyt juuri niin kuin elokuva sen meille kertoo. Facemashista TheFacebookiin ja lopulta kaikkien tuntemaan Facebookiin. Muutama ystävä menetetään tien varrella ja ensimmäinen rakkaus ei ole vieläkään hyväksynyt kaveripyyntöä.
En tiedä vihasinko vai pidinkö Napsterin perustajasta? Toisaalta facebook ei oli tässä ilman häntä, toisaalta taas hänen omien liiketoimiensa kaatuessa päätti hän hyökätä röyhkeästi sinne missä rahakirstu kiiltää.
Fiktiota Reetta, fiktiota. Sitä se vain on.
Totuus kaiken pohdinnan ja leikittelyn keskellä on kuitenkin se, että elokuvan jälkeen naamakirjaan suhtautuu eri tavalla.
Minulla arvostus nousi koko lafkaa kohtaan, toisilla reaktio on päinvastainen.
You will make the choice.
Tunteet kuitenkin heräsivät. Tällä kertaa ne herätti elokuva nimeltä The Social Network.
Elokuvan katsomisen jälkeen istuin 10 minuuttia paikallani ja tuijotin hiljaa selaimeni sinivalkoista välilehteä. Tuntuu hullulta, että yksi mies on keksinyt tuon kaiken. Hän on saanut aikaan työkalun, joka kuuluu meidän kaikkien arkipäiviin. Sairasta, addiktoivaa mutta niin hemmetin mielenkiintoista.
Ei voi sanoa muuta kuin: well done Marc Zuckerberg!
Tietenkin itse elokuvaan kaikkien tulee suhtautua kriittisesti. Elokuva on vain tarinan kerrontaa, ja se kuinka suuri osa elokuvasta perustuu tosiasioihin jää monelle ikuiseksi arvoitukseksi. On kuitenkin hauska leikitellä ajatuksella, että Zuckerbergin elämä on mennyt juuri niin kuin elokuva sen meille kertoo. Facemashista TheFacebookiin ja lopulta kaikkien tuntemaan Facebookiin. Muutama ystävä menetetään tien varrella ja ensimmäinen rakkaus ei ole vieläkään hyväksynyt kaveripyyntöä.
En tiedä vihasinko vai pidinkö Napsterin perustajasta? Toisaalta facebook ei oli tässä ilman häntä, toisaalta taas hänen omien liiketoimiensa kaatuessa päätti hän hyökätä röyhkeästi sinne missä rahakirstu kiiltää.
Fiktiota Reetta, fiktiota. Sitä se vain on.
Totuus kaiken pohdinnan ja leikittelyn keskellä on kuitenkin se, että elokuvan jälkeen naamakirjaan suhtautuu eri tavalla.
Minulla arvostus nousi koko lafkaa kohtaan, toisilla reaktio on päinvastainen.
You will make the choice.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)