Miksi kukaan kirjoittaa blogia?

Olen jo kuukausikaupalla miettinyt kirjoittavani siitä, Miksi ylipäänsä kukaan hullu kirjoittaa blogia?

Jotta minulla on oikeus kritisoida muiden valintoja, onkai kysyttävä itseltänikin, miksi vaivaudun?

Itselleni kyse on kai jonkinlaisesta itseilmaisusta. Päiväkirjat ovat jääneet jo vuosia sitten, joten nämä jonninjoutavat kirjoitukset jollain tasolla korvatkoon sitä. Vuoden jälkeen on hauska lukea ajatuksiaan ja palata hetkiin, jolloin tein kirjoitusta.  Tällaiseen höpöhöpö-blogiin ei kuitenkaan voi aina kirjoittaa niitä todellisiä ajatuksia. Sitä harva muukaan bloggaajista tekee. On mukavampi kirjoittaa siitä kiiltokuvatyypistä, kuin antaa todellista oikeaa kuvaa blogin takana olevasta tyypistä. Olenkin siis myös pohtinut ns. nimettömän blogin perustamista. Sinne voisi kai kirjoittaa ne syvimmätkin tunteet - aivan kuten päiväkirjaankin.

Seurailen, tai oikeastaan silmäilen useitakin blogeja. Blogit ovat yleistyneet viime aikoina hurjasti, mikä ei varmasti ole enää kenellekään yllätys. Yksi asia minua kuitenkin jopa hieman ärsyttää.

Postitettu materia.

Monet bloggaajista kertovat pitävänsä muotiblogia, meikkiblogia tai esim. sisustusblogia. Onko kyse siitä, että he haluavat avata omaa maailmaansa, vai kenties sittenkin sitä maailmaa, jota heille postin välityksellä tyrkytetään?

Blogeissa kuuluu toki mainita, että kyseinen tuote on saatu yritykseltä ja "jää varmasti päivittäiseen meikki/vaatelaukkuuni." Yrityksille tämä on pieni vaiva ja suuri voitto, mutta ihmettelen kovasti niitä bloggaajia, jotka lankeavat tähän ansaan - jatkuvasti. Välillä on toki mielenkiintoista lukea uutuuksista, mutta onko sitten enää järkeä kantaa blogia omalla nimellään, jos blogit eivät perustu juurikaan muuhun kuin postilähetyksiin?

Onko kyse tällöin siitä, että haluaa kertoa niistä asioista joista todellakin haluaa  vai siitä että he kirjoittavat siitä, mitä milloinkin yritykset sattuvat lähettämään - ja jotta heille satelee lähetyksiä jatkossakin?

Blogeille käy todennäköisesti tulevaisuudessa kuten monelle muullekin ilmiölle; jotain uutta on keksittävä!

Onneksi siihen asti voin ilolla silmäillä niitä useita blogeja, jotka eivät ole vielä tuohon yritysansaan kaatuneet :)

Ennen ja nyt.

On hurahtanut taas tovi, kun olen viimeeksi kirjoittanut tänne blogin puolelle. Pistettäköön syy vaikka pimeän syksyn ja gradun piikkiin.

Olkoon tämä viimeinen kirjoitus ja maininta koko gradusta, mutta jotenkin se edelleen pulpahtaa mieleen aika ajoin. Tänään taas vaihteeksi keskustelimme aiheesta hyvän ystäväni kanssa - itse vain olen siinä onnellisessa asemassa, että gradu on jo mustissa kansissa ja paperit laatikossa. Monet toverini eivät kuitenkaan ole, ja tiedän millaista se on. Todellakin tiedän.

Muistan kristallin kirkkaasti sen hetken, kun kerroin monelle, että opinnäytetyö on vain pieni ponnistus, joka valmistuu nopeasti ajallaan, kunhan vain päässään päättää niin. Totuus oli kohdallani kuitenkin jotain aivan päinvastaista. G vaatii työtä, paneutumista ja erityisesti aikaa.

Tuo viimeinen taitaakin olla se kaikista hankalin. Aina tulee jotain mielenkiintoisempaa tekemistä, ja mielenkiintoisen tapahtuman jälkeen palaat taas tosiasiaan, ettei G ole taaskaan edennyt ja poet huonoa omaa tuntoa, ettet ollut koneen ääressä. Vapaista hetkistäkään ei oikein osaa nauttia. Tuntuu kuin suurin osa vapaa-ajasta olisi tuomittu, ja G katsoi olkapääni takaa ja muistutti olemassaolostaan jatkuvalla syötöllä.

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo aika oli välillä suoraan sanottuna helvettiä. Työt veivät suurimman osan ajasta ja vapaina hetkinä en sitten saanutkaan mitään aikaiseksi, ja huono fiilis vain jatkui. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin piste, että huomasin G:n olevan todella hyvällä mallilla ja uhrasin useita viikonloppuja kaiken muun kustannuksella.

Ärsyttikö? En voi edes sanoin kuvailla. Mutta lopussa kiitos seisoo.

Kaiken tuon melkein vuoden ärsytyksen, huonon omantunnon, liikakilojen ja huonon kunnon seurauksena tänä vuonna tahti onkin aivan eri. Vuorossa onkin vuosi, jolloin huolehdin itsestäni ja tärkeintä on se, ettei mikään paina takaraivossa. Minulla on vapaus tehdä mitä haluan.

Olkoon tämä vuosi omistettu hyvinvoinnille ja itsestä huolehtimisille! :)