Nuorenpana, varsinkin lukioikäisenä pystyi helposti yhdistämään henkilöt tiettyihin ryhmiin. Oli koripalloilijat, pesistytöt, lätkäpellet, saban pelaajat, larppaajat ja muutama ryhmä, joiden nimen jätän mainitsematta "ikävän sävyn" vuoksi. Lähes jokainen nuori pystyttiin osoittamaan tiettyyn ryhmään, jota hallitsivat tietyt normit ja toimintatavat.
Lukion loppumisesta ja pesäpallokamojen nurkkaan heittämistä on jo yli 5 vuotta mutta silti tuntuu, että leima säilyy. Jos baarijonossa oleva -92 syntynyt nuori mies tulee sanomaan, että sinähän olet pesistyttö, niin taitaa leima olla aika pysyvästi otsassa. "Pesiksenä" tulen varmasti pysymään aika pitkään, mutta entäpä jos en niin haluaisikaan? Onneksi kuitenkin leima ei minua haittaa, vietettiinhän lajin parissa monen monta vuotta. Mietin kuitenkin hetken, entäpä jos leimani olisikin sellainen, josta haluan eroon?
Jos olit nuorena menestynyt urheilija ja 30-vuotiaana muutaman koon liian isoksi paisunut liikenainen, niin pidetäänkö sinua edelleen urheilijana, mutta joka heti uran loputtua ei osannut hallita painoaan ja lopetti liikkumisen?
Uskon, että monen elämä on muuttunut lukion jälkeen mutta onhan se myönnettävä, että edelleen itsekin toteuttaa tuota ns. leimojen jakamista. On yllättävää, että jokin tuttu kulkikin aivan eri tietä elämässään, minkä monet muut hänelle asettivat.
Niin valitettavaa kuin se onkin. Taitaa se todella olla niin, että se mitä nuorena edustat, edustaa sinun tulevaisuuttasi, ainakin osittain.
Jos tämän olisi tiennyt, niin olisinko valinnut ryhmäni uudelleen?
En.
En missään nimessä.
