Pieni ihme.
Tuo pieni ihme tuhisee, aivastaa, sillä on paksut posket, isänsä suu ja äitinsä nenä. Pienen pienet jalat ja vaatteissa I love mon.
Sellaisia ne pienet ihmeet ovat. Pieniä, mutta niin uskomattoman rakastettuja, jo ensi hetkestä lähtien.
Tuo pieni, muutaman päivän vanha ihme makoili tänään tädin sylissä ja selvästikin tarkkaili, että kukas se sinä oikein olet. Tyytyväisen oloinen ihme jatkoi loikoiluaan, joten taisi hyväksyä lähipiiriinsä. Meillä on vielä useita vuosia edessä.
Veljelläni ja avovaimolla on kyllä maailman suloisin pieni ihme kodissaan.
Katsellessamme tuota pientä ihmettä mietimme, että milloinkohan tuohon tottuu.
Eikai onneksi koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti