On hurahtanut taas tovi, kun olen viimeeksi kirjoittanut tänne blogin puolelle. Pistettäköön syy vaikka pimeän syksyn ja gradun piikkiin.
Olkoon tämä viimeinen kirjoitus ja maininta koko gradusta, mutta jotenkin se edelleen pulpahtaa mieleen aika ajoin. Tänään taas vaihteeksi keskustelimme aiheesta hyvän ystäväni kanssa - itse vain olen siinä onnellisessa asemassa, että gradu on jo mustissa kansissa ja paperit laatikossa. Monet toverini eivät kuitenkaan ole, ja tiedän millaista se on. Todellakin tiedän.
Muistan kristallin kirkkaasti sen hetken, kun kerroin monelle, että opinnäytetyö on vain pieni ponnistus, joka valmistuu nopeasti ajallaan, kunhan vain päässään päättää niin. Totuus oli kohdallani kuitenkin jotain aivan päinvastaista. G vaatii työtä, paneutumista ja erityisesti aikaa.
Tuo viimeinen taitaakin olla se kaikista hankalin. Aina tulee jotain mielenkiintoisempaa tekemistä, ja mielenkiintoisen tapahtuman jälkeen palaat taas tosiasiaan, ettei G ole taaskaan edennyt ja poet huonoa omaa tuntoa, ettet ollut koneen ääressä. Vapaista hetkistäkään ei oikein osaa nauttia. Tuntuu kuin suurin osa vapaa-ajasta olisi tuomittu, ja G katsoi olkapääni takaa ja muistutti olemassaolostaan jatkuvalla syötöllä.
Näin jälkikäteen ajateltuna tuo aika oli välillä suoraan sanottuna helvettiä. Työt veivät suurimman osan ajasta ja vapaina hetkinä en sitten saanutkaan mitään aikaiseksi, ja huono fiilis vain jatkui. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin piste, että huomasin G:n olevan todella hyvällä mallilla ja uhrasin useita viikonloppuja kaiken muun kustannuksella.
Ärsyttikö? En voi edes sanoin kuvailla. Mutta lopussa kiitos seisoo.
Kaiken tuon melkein vuoden ärsytyksen, huonon omantunnon, liikakilojen ja huonon kunnon seurauksena tänä vuonna tahti onkin aivan eri. Vuorossa onkin vuosi, jolloin huolehdin itsestäni ja tärkeintä on se, ettei mikään paina takaraivossa. Minulla on vapaus tehdä mitä haluan.
Olkoon tämä vuosi omistettu hyvinvoinnille ja itsestä huolehtimisille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti