To be honest.

Kesällä päätin alkaa elää omaa elämääni täysillä; tehdä asioita, jotka tekemät minut onnelliseksi. Aikuisuudessa kun parasta on se, että tiedät mitä haluat ja päätät itse teoistasi. Juuri kun olin päättänyt alkaa elää vain itselleni, astui elämääni 180 senttinen hönö, jonka kanssa pääsen nyt jakamaan elämääni joka päivä.

Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi joskus ajatellut, etten ehkä koskaan tapaa ihmistä joka tekee minut vieläkin onnellisemmaksi kuin olin. Juuri siitä kun mielestäni kaikessa on kyse; kukaan toinen ihminen, ei ystävä, puoliso tai lapsi, ole vastuussa onnellisuudestasi, vaan pohjimmiltaan jokainen on itse vastuussa itsestään. Ajattelin näin ennen ja ajattelen edelleen samoin.

Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin. Ihana työkaverini sanoikin loistavan vertauksen; Jos et ole onnellinen talossasi, ei muuttaminen ja uusi asunto tee sinua yhtään sen onnellisemmaksi.

Mutta tämä lyhyt kirjoitus ei ole oodi onnellisuudelleni, vaan avoin kirjoitus siitä, ettei elämä aina ole myöskään  kiiltokuvamaista sosiaalisen median iloittelua. Voi, on niitä päiviä ollut, kun on suoraan sanottuna ollut kateellinen kaikille lähipiirissä ja esittänyt ihmisille reippaampaa kuin todellisuudessa onkaan. Niin monet kerrat väistelin kiperiä kysymyksiä ja kirjoitin päässäni tulevaisuutta uusiksi.

En varmastikaan ole ainut, sillä meillä kaikilla on omat haavamme.

Mutta joskus sitä saa olla aidosti onnellinen ja kertoa sen muille avoimesti. Tiedän, että huominen voi muuttaa kaiken, eikä elämästä koskaan tiedä, mutta tänään kaikki on hyvin, juuri tässä näin.

To be honest, I couldn't be happier.