Jokainen ihminen kohtaa elämässään tilanteita, jolloin tuntee olevansa epävarma.
Uudet tilanteet, kuten uusi työpaikka voi luoda tilanteita, jolloin tuntee, ettei hallitse tilannetta ja haluaa poistaa tilanteen aiheuttamaa negatiivista olotilaa. Tätä tilaa vähennetään yleensä keskustelemalla, syventäen aiheita eri tasojen mukaan.
Noh tämä tästä puheviestinnän teoriaosuudesta. Plaa plaa plaa...
Täytyy myöntää, että kaikissa aloittamissani työpaikoissa olen joutunut kokemaan tätä inhottavaa epävarmuuden tunnetta. Ihmiset ja työkaverit kyselevät kysymyksiä, joihin 80 %:iin minulla ei ole suoraa vastausta. Inhottavaa ja harmittavaa mutta niin todellista.
Lopulta tulee hetki, jolloin alat hallita asioita ja olet ottanut niistä tarpeeksi selvää, jotta saavutat tietynlaisen varmuuden tunteen. Tulee hetkiä jolloin et osaa vastata, mutta kylmä hiki ei enää nouse otsalle, koska tiedät kuinka tilanteista lopulta selvitään.
Kyllä se kuitenkin hetkittäin kuitenkin ärsyttää suunnattomasti, kun tämänkin jälkeen, varsinkin asiakaspalvelussa sinua kohdellaan edelleen kuin opastettavaa lasta.
Asiakaspalvelutyö on herkkä laji. On osattava tulkita asiakasta ja kohdeltava häntä kuin kukkaa. Valitettavasti aina ei toteudu tämä iänikuinen sanonta siitä, että metsä vastaa niin kuin sille huudetaan.
Palvelu takaisin täytyy olla 10+ mutta asiakkaan oma suhtautuminen, varsinkin nuoreen työntekijään on lähes tulkoon ala-arvoista.
Asiakaspalvelijan on toki kestettävä ns. haukkuja, mutta varsinaista kritiikkiä harva osaa oikeanlaisesti antaa. Mieleenpainuvimpia mutta samalla niin huvittavia ovat ns. nuoren opastamistilanteet.
Ikä tuo tiettyä viisautta ja vanhempia täytyy kunnioittaa mutta mielestäni tilanne täytyy olla myös päinvastainen. "Kuule tyttö, kyllä minä osaan" tai kahvipannua vaihdettaessa on huomautettava, että pannuun on muistettava laitettaa kansi, ovat ehkäpä jokseenkin tarpeettomia letkautuksia.
Ollaanks kavereita, eiks je? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti