Luovuutta etsimässä. Vol.1

Sain eilen päähänpiston, jota jopa itse pidin hyvänä vitsinä. Muutaman tunnin pohtimisen jälkeen mietin, että taidan todella olla valmis siihen.

Klo 16.00 sitten tein sen. Suljin television, laitoin kaukosäätimet kaappiin ja sanoin: nähdään kahden viikon kuluttua.

Kyllä. Ymmärsit oikein, olen televisiolakossa!

Moni saattaa miettiä, että mitä outoa televisiolakossa nyt sitten on? Onhan niitä ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä ilman televisiota? Nii-in, tuntisitpa minut.

Veikkaan, että ensimmäisenä päätöksestäni ottaa yhteyttä televisioton ystäväni Rotko. Hänelle olen muutaman kerran tainnut asiasta mainita, että ilman televisiota ei voi elää... Ehkä sille Rotkon luovuudellekin löytyy kokeilun jälkeen syy. Toinen kirjoittaa kymmeniä juttuja päivässä ja minä minä teen?... makaan kaiken tuon ajan sohvalla.

Siinä se sitten on, mustana kaksi viikkoa!

Eihän siinä televisiossa kai mitään erikoista ole, mutta minäpä muistan tarkalleen sen päivän, kun sain itselleni 21" television ja VHS-nauhurin. Pystyin vihdoin ja viimein nauhoittamaan oma-alotteisesti Kauniita ja Rohkeita.

Siitä se alamäki sitten alkoi.

Kollegani töissä ehdotti, että kirjoittaisin televiottomasta ajastani blogia. Itse asiassa koko lakon idea lähti työpaikalta, jossa sain osakseni pientä ivaa, kun iloisesti kerroin viikottaisen ohjelmakarttani, joka sisältää mukavasti saippuoopperaa, komediaa, draamaa ja thrilleriä, ja tottakai tosi-tv:tä. Ei ihme, etten saa mitään aikaiseksi.

Nyt aion siis kokeilla miten elämäni ilman mustaa mökötintä sujuu.

Toistaiseksi olen pärjännyt kiitettävästi, mutta eikös sitä sanota, että toinen päivä on aina se pahin?

Loppuun aion koota tekemiäni oivalluksia televisiottamasta elämästäni ensimmäisten päivien ajalta:

1. Voin vihdoin lukea loppuun kirjan, joka on ollut kesken viime elokuusta saakka.

2. Ihana lenkkeilysää, ehkä siis sinne?

3. Nythän minulla on taas aikaa kirjoittaa blogia, kun ei ole muutakaan!

xoxo