Kuten monet ova varmaan ymmärtäneet tuskaisista kirjoituksistani, olen siis ihanan lopputyöni kimpussa. Jotkut puhuvat siitä nimellä Pro Gradu -tutkielma. Minulle se on lyhyesti ja ytimekkäästi iso G.
Monen monta tuntia olen istunut koneen ääressä ja miettinyt kuinka oikein muotoilisin lauseeni. Joka kerta mieleeni herää tunne, että olisinpa aloittanut aikoinani iso G -blogin. Bloggaisin joka päivä graduasuni ja sen missä olen eniten geetäni kirjoittanut. Iso G -toverini voisivat sitten kommentoida ja suositella eri metodeja ja paikkoja tutkielman tekemiseen. Eteistä en olekaan vielä kokeillut?
Hyvään blogiin kuuluu tietysti kuvamateriaalia. Voisin kuvata itseäni tietokone sylissä sohvalla, työpöydän äärellä, työpaikalla, sängyllä ja ruokapöydän ääressä. Kuviin kuuluu tietysti haikea katse maahan, jotta kasvojani ei näy. Tärkeintä olisi tietokoneen näkyvä ruutu ja sivumäärä. Äskeinen lausahdukseni liittyy siis muotibloggaajien kuvamateriaaleihin. Olen tässä tosiaan jo pidempään miettinyt, että opetetaanko Näin kirjoitat muotiblogia -opuksessa ottamaan kuvia, joissa jalat ovat aina samassa asennossa ja katse kaihoisena kohti maata?
No se niistä kuvista. Olen myös miettinyt graduterapian perustamista tuleville kollegoilleni. Sellaista avautumispuhelinta, jos tekstiä ei synny. Siellä sitten kuuntelisin ja nyökkäilisin ja voisin hyvällä omalla tunnolla vastailla "ymmärrän sinua".
Tämä iso G nyt ei kuitenkaan ole koko elämän projektini, niin olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kirjoitukseni aiheesta.
Tänään kirjoitin siisn tosiaan sohvalla. Missä sinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti