tiistai 19. lokakuuta 2010

Löydetäänkö kultaista keskitietä?

Myönnetään, että A2:n homoilta jäi katsomatta. En aluksi ollut tietoinen edes koko illasta, kunnes kavereiden fb statukset täyttyivät kiukkuisista teksteistä ja lehdet pursuivat Räsäsen kommentteja.

Noh, olihan se sitten itsekin pakko katsoa koko höskä YLE areenasta.

Ehkä asiaa oli helpompi lähestyä nyt, kun kohu on jo meneillään. Voi olla, että mielipiteeni asiaan olisi hyvinkin erilainen, jos olisin homoillan katsonut suorana.

Katsomisen jälkeen jäin ainoastaan pohtimaan sitä, että voidaanko uskontoa vastaan taistella? Uskon, että suurin osa meistä hyväksyy jo homo- ja lesbosuhteet osana yhteiskuntaa, mutta silti tuntuu oudolta, että tässä taistellaan juuri nimenomaan uskontoa vastaan. Olen aina ajatellut, että uskonto on jokaisen oma asia.

Jos tietyissä uskon asioissa antaa täysin periksi, niin sehän tarkoittaisi, että luopuu omasta uskostaan eikä enää usko?

Kämppiksen kanssa käytiin hauskaa keskustelua asiasta. Todettiinkin kärjistetysti yhteen ääneen, että miksi homojen olisi saatava kirkollinen hyväksyntä, kun ennenkin on toteutettu toimintamallia, että jos tietty kirkko ei hyväksy joitain tapoja tai ajatusmallia niin sitten perustetaan oma lafka. Niinhän se on mennyt vapailla seurakunnillakin?

Kuulun itse siihen joukkoon, joka nukkui uskonnon tunneilla ja kokeisiin luettiin päntäten, ei pohtien. Tuntuisikin nyt väärältä lähteä väittämään ja toitottamaan omaa mielipidettä uskon asioista, kun en niihin ole sisälle oikein koskaan päässyt. Jollain tapaa olen kuitenkin sitä mieltä, että miksi kuulua instituutioon, johon ei välttämättä kuitenkaan niin paljon usko?

Mediassa on näytetty hurjia lukuja siitä kuinka moni on eronnut kirkosta. Ehkäpä se on kirkollekin loppuen lopuksi hyvä juttu, että ihmiset jotka eivät sen sanomaan usko, poistuvat sen piiristä kokonaan. Sopii kuitenkin pohtia, että itkeekö kirkko eronneiden perään siksi, että se menettää tuhansia jäseniä vai siksi, että se kärsii miljoonien tappiot?

Onko tässäkin lopulta vain raha mielessä?

Kuten aina.

Kärjistettyä, tiedetään.

Ei kommentteja: