Marras-joulukuun vaihde on suosittua pikkujoulujen aikaa. Todistimme tämän myös viikonloppuna, kun kävimme porukalla nauttimassa illallista paikallisessa ravintolassa.
Yllätyimme, kun samaan aikaan kuulimme loistavaa live-musiikkia ja päätimmekin suunnata musiikkia kohden. Paikkahan oli niinkin nuorekas kuin Jyväs Hovin alakerta.
Kyllä.
Te, jotka tiedätte paikan, tiedätte varmaan myös sen, että paikka on suunnattu astetta vanhemmille kuin alle 25-vuotiaille. No, mutta päätimme kuitenkin jäädä nauttimaan muutamasta lasillisesta ja hauskasta musiikista, kun tarjonta kulki PMMP:stä Antti Tuiskuun.
Hauskinta reissussa oli katsella keski-iän ohittaneita miehiä ja naisia, jotka selvästikin irrottelevat kerran vuodessa. Milloinkas muuten kuin juuri pikkujouluissa?
Jammailun katsominen oli hauskaa, huvittavaa mutta samalla hieman hämmentävää. Tanssimmeko mekin 50-vuotiaina samalla tavalla? Irrallaan keinuen, heiluen ja ilman minkäänlaista rytmitajua.
Vessassa vieraillessa naiset juttelivat tanssilattialla pyörivästä komeasta nuorukaisesta ja siitä, että valitsivatko he oikeat vaatteet ja tarvitseeko meikkiä lisätä.
Hämmennys oli järkyttävä, kun tajusin, että näiden keski-iän ylittäneiden naisten jutut olivat täysin samanlaisia kuin meidän nuortenkin??
Näistähän mekin juttelemme pienessä hiprakassa yökerhojen konferenssitauoilla??
Apua.
En suostu myöntämään sitä, että viisikymppisenä jammailen tanssilattialla ilman minkäänlaista rytmitajua ja vessassa mietin edelleen samoja asioita kuin parikymppisenä.
Eikö mikään muutu varttuessa?
Järkyttävää, mutta ilmeisesti niin hemmetin totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti