Muistan.

Muistojen pariin palaaminen on silloin tällöin terapeuttista.

Olen jo parin päivän ajan miettinyt kaikkea sitä hauskaa, mitä olen opiskeluvuosieni saatossa saanut kokea. Uskomattomia hetkiä on jäänyt taakse ja osan olisi kai voinut jättää tekemättäkin.

Kuitenkin aika kultaa muistot.

Muistan, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa myöhässä; opiskelutovereideni ensimmäisessä tapaamisesta.

Muistan, kun syksyllä 2007 matkasimme viestijöiden exculle Tukholmaan ja tutustuimme MTV:n toimitukseen.

Muistan myös sen, kuinka Axel Smith oli kummasti sairastunut "mahatautiin" eikä päässyt esittelemään MTV:n toimintaa.

Muistan, kun Kilpparin asunnossani vietettiin unohtumattomia saunahetkiä.

Muistan, kun Spice Girls valtasi Kauppakadun asunnon verkkosukkahousuillaan ja unohtumattomilla lauluesityksillään.

Muistan kaikki ne hulvattomat hetket parkun sählyvuoroista.

Muistan, kuinka edustin ainejärjestömme futisjoukkuetta, eikä meillä ollut edes tarpeeksi pelaajia.

Muistan aina, kun istuin Katseessa ja päätin, että ensi vuonna lähden Thaimaahan vaihtoon.

Muistan, kun tajusin, että puheviestintä on kivaa.

Muistan ne monet auringon täyttämät, keväiset kahvihetket Emilian parvekkeella.

Muistan lumifutiksen 22 asteen pakkasessa.

Muistan kaikki ne hulvattomat hetket Heinin seurassa.

Muistan niin paljon enemmänkin.

Muisteleminen on hauskaa.